Postiennakko tarkoitti sitä rahamäärää, jonka lähettäjä oli määrännyt vastaanottajan maksamaan lähetyksestä posti- ja lennätinlaitoksen välityksellä lähettäjälle.
Vastaanottajan suoritettavaksi määrätty postiennakko voitiin panna maksettavaksi kirjelähetyksistä ja paketeista.
Ylinnä postiennakkolähetyksen osoitepuolelle tuli lähettäjän merkitä ”Postiennakko” ja välittömästi sen jälkeen raaputuksitta ja korjauksitta ennakkomäärä, jolloin markkaluku on merkittävä sekä kirjaimin että numeroin, 18.2.1966 alkaen enää numeroin.
Helmikuun alusta 1949 lähtien postiennakkovarat oli mahdollista ohjata lähettäjän postisiirtotilille. Jos näin lähettäjä halusi, niin silloin oli lähetykseen lisäksi merkittävä postiennakkolähetyksen lähettäjän postisiirtotilin numero.
Ennakkomäärä on merkitty sekä kirjaimin että numeroin,
mutta ne eivät ole yhteneväiset: 119,- vs 111 mk.
Postiannakkovarat ohjattiin lähettäjän postisiirtotilille, minkä vuoksi lähetykseen oli merkitty tuon tilin numero.
Postiennakko-osoitekortti ja osoituslomake
Postiennakkolähetystä tuli seurata postiennakko-osoitekortti siihen kuuluvine osoituslomakkeineen, joka oli valmistettu posti- ja lennätinhallituksen vahvistaman lomakkeen mukaisesti. Osoitekorttiin merkitsee postiinjättötoimipaikka tarkoitusta varten varattuihin paikkoihin lähetyksen postiinjättönumeron ja painon sekä painaa määrätyt leimat.
Lähetyksen postiinjättönumero (lähtöl. no) ”329” löytyy vasemmasta yläkulmasta.
Jos postiennakkovarat tuli ohjata lähettäjän postisiirtotilille, postiennakko-osoituslomakkeen korvasi tilillepanokorttilomake.
Ennakko-osoitekorttia tilillepanokortteineen (keltainen lomake) saatiin 1.4.1980 alkanen käyttää silloin, kun postiennakon rahamäärä suoritettiin postisiirtotilille
Postiennakkolähetyksen postimaksuja vastaava määrä postimerkkejä kiinnitettiin postiennakko-osoitekorttiin ja tehtiin mitättömiksi.
Postiennakkolähetyksestä annettiin postiinjättötodistus.
⑦
Lähetyksen lunastaminen
Vastaanottajan lunastettua lähetyksen postiennakkomäärä toimitettiin lähettäjälle joko postiennakko-osoituksella tai tilillepanona hänen siirtotililleen.
Heti kun postiennakkolähetys oli lunastettu, oli postiennakko-osoitekorttia seurannut postiennakko-osoitus leimattava ja varustettava postiosoituksista määrätyillä virkamerkinnöillä, kuten 1.1.1952 alkaen postiennakko-osoituksen järjestysnumero osoitusvarainkassakirjassa ja 12.1.1956 alkaen myös järjestysnumero tilille-panokassakirjassa (tilillepanokassakirjan järjestysnumeron eteen merkittiin tällöin lyhennys „Tp”).
⑧
Jos lähetykseen, osoitekorttiin ja osoitukseen postiennakkomäärästä tehdyt merkinnät eroavat toisistaan, oli vastaanottajalta perittävä suurin määrä.
Postiennakon määrä
| alkaen | enimmäismäärä |
| 1.1.1945 | 10.000 mk |
| 1.10.1951 | 500.000 mk |
| 1.1.1963 | 5.000 mk |
| 1.3.1977 | 10.000 mk |
Lokakuun alusta 1951 lähtien, jos lähetyksestä maksettavaksi pantu postiennakon määrä oli 15,000 markkaa, 18.2.1966 lähtien 300 markkaa, tai sitä suurempi, oli lähetys kirjattava tai vakuutettava. Kirjaamis- ja vakuuttamisvelvoite poistui 1.4.1981.
