Postiosoituksella tarkoitetaan osoitusta rahamäärälle, joka maksetaan postitoimipaikkaan suoritettavaksi posti- ja lennätinlaitoksen välityksellä vastaanottajalle.
Osoitusmäärän rajoitukset
| alkaen | maksimimäärä |
| 1.1.1945 | 100.000 mk |
| 1.10.1951 | 500.000 mk |
| 1.3.1977 | 10.000 mk |
Postiosoituksen lomake ja sen täyttäminen
Postiosoitukseen oli käytettävä lomaketta, joka oli valmistettu posti- ja lennätinhallituksen vahvistaman lomakkeen mukaisesti ja joka lähettäjän oli asianmukaisesti täytettävä.
Postiosoitusmäärän markkaluku oli merkittävä sekä kirjaimin että numeroin, paitsi milloin käytettiin paino- tai numerosuojelukonetta, jolloin se saatiin merkitä ainoastaan numeroinkin.
Täyttämätön osa lomakkeen hienoa viivastoa, joka oli tarkoitettu markka- ja pennilukujen merkitsemistä varten, oli paksulla ja selvällä musteviivalla tehtävä käyttökelvottomaksi, niin että määrän lisääminen tai muuttaminen kävi mahdottomaksi. Penniluku oli merkittävä yksinomaan numeroin, jolloin, ellei kymmenlukua esiinny, yksikköjä osoittavana numeron edelle oli merkittävä nolla (esim. 05 penniä).
Ajalla 22.10.1959-31.12.1962 osoitusmäärä oli merkittävä osoitukseen täysinä markkoina.
Paino- tai numerosuojelukoneella merkittäessä ensimmäisen numeron edessä tuli välittömästi olla merkintään sisältyvä merkki, sana ”yhteensä” tms. Numeroiden edessä, jäljessä tai välissä ei saanut olla mitään tyhjää, väliä, joka tekisi mahdolliseksi uusien numeroiden lisäämisen.
Postiosoituslomakkeeseen oli kielletty tekemästä muita kuin lomakkeen painetusta tekstistä johtuvia merkintöjä. Lomakkeen kuponkiin sai lähettäjä tehdä kirjallisia merkintöjä vastaanottajalle.
Painettua tai kirjoitettua tekstiä ei saanut raaputtaa, pyyhkiä eikä muuten muuttaa.
Käsittely toimipaikassa
Postiosoituksia voitiin maksaa postiin ja postista kaikissa postikonttoreissa, posti- ja lennätinkonttoreissa, postitoimistoissa, posti- ja lennätintoimistoissa ja postiaseimilla I.
Jos osoitus oli osoitettu postiasemalle I, tuli postiinjättötoimipaikan merkitä lomakkeelle sen välitystoimipaikan nimi, jonka kautta osoitus oli toimitettava postiasemalle I. Tämä postiasemaa I koskeva erityisjärjestely lakkasi 31.12.1950.
Postiin maksetusta postiosoitusmäärästä annetaan postiinjättötodistus (ks. Postiinjättötodistus).
Postiosoitus merkittiin postissa määrätyllä tavalla kassakirjaan. Sen jälkeen tuli asianomaisen postivirkailijan osoituslomakkeen alaosaan numeroimiskoneella tai muste- tai aniliinikynällä merkitä kassakirjan jatkuva numero sekä kirjoittaa nimensä ja painaa postiinjättötoimipaikan selvä päivämääräleima sekä osoituksen että kupongin osoitepuolelle.
Postiosoitusmaksu oli suoritettava postimerkkeinä, jotka kiinnitettiin osoitukseen merkkejä varten varattuun paikkaan sekä leimattiin.
Sitten kun vastaanottaja posti- ja lennätinlaitoksen toimesta oli saanut postiosoituksen, maksettiin osoitusmäärä osoitetoimipaikasta vastaanottajan postiosoitukseen merkitsemää kuittausta vastaan. Kupongin sai vastaanottaja irrottaa ja pitää.
Sähköpostiosoitus
Postiosoitus voitiin välittää myös sähkeitse. Tällöin oli lähettäjän täytettävä sähköpostiosoituslomake. Täytetyn sähköpostiosoituslomakkeen mukaisesti laati postiinjättötoimipaikka sähkösanoman määrätylle lomakkeelle. Osoitusmäärän markkaluku kirjoitettiin sekä kirjaimin että numeroin ja penniluku ainoastaan numeroin.
Sähköpostiosoituksen lomake ja sitä vastaava sähke,
jossa vastaanottajan kuittaus.
Tiedonanto, jonka lähettäjä halusi saada osoitussähkösanomaan sen lisäksi, mitä sähköpostiosoitus säännönmukaisesti sisältää, oli lähettäjän merkittävä osoituksen kuponkiin, ja postitoimipaikka merkitsi sen sähkösanomaan.
Jos sähköpostiosoitus oli osoitettu paikkakunnalle, missä ei ollut lennätintoimipaikkaa, kirjoitettiin ylinnä osoitussähkösanomaan sana »postitse» sekä sen viereen osoitepostitoimipaikan nimi ja sitten sen lennätintoimipaikan nimi, johon osoitussähkösanoma oli sähkötettävä.
Sähköpostiosoituksia vastaanottivat kaikki konttorit, toimistot ja postiasemat I, myöskin sellaisilla paikkakunnilla, missä ei ollut lennätintoimipaikkaa.
Marraskuun alusta 1950 lähtien sähköpostiosoituksia vastaanottivat ne konttorit, toimistot ja postiasemat I, joiden yhteydessä tai sijaintipaikkakunnalla oli lennätin, sekä ne vastaavanlaiset konttorinhaaraosastot I, joille kyseellinen toimivalta erikseen on annettu.
Sähkepostiosoituksesta oli lähettäjän suoritettava sekä postiosoitus- että sähkemaksu. Postiosoitusmaksu suoritettiin postimerkkeinä, jotka kiinnitettiin kirjalliseen osoitukseen ja leimattiin. Sähkösanomamaksu toimitettiin käteisenä rahana asianomaiseen lennätintoimipaikkaan.
Lähettäjälle annettavaan postiinjättötodistukseen merkittiin ”sähköteitse”.
Sähköpostiosoitus oli osoitetoimipaikassa käsiteltävä pikalähetyksenä.
Sähköpostiosoituksia maksoivat kaikki konttorit, toimistot ja postiasemat I, myöskin sellaisilla paikkakunnilla, missä ei ollut lennätintoimipaikkaa.
Marraskuun alusta 1950 lähtien sähköpostiosoituksia maksoivat kaikki ne toimipaikat, jotka maksoivat postiosoituksia yleensä, 25.2.1966 lähtien posti- sekä posti- ja lennätinkonttorit, posti- sekä posti- ja lennätintoimistot ja postiasemat I sekä konttorinhaaraosastot I ja II ja 3.3.1977 lähtien postikonttorit, postitoimistot ja postiasemat I.
Toiminta paikkakunnilla, joilla ei ollut lennätintä
Jos sähköpostiosoitus oli lähetettävä paikkakunnalta, missä ei ollut lennätintoimipaikkaa, tuli postiinjättötoimipaikan sulkea osoitussähkösanoma lähimpään lennätintoimipaikkaan osoitettuun postiasiakuoreen, joka oli sinetöitävä ja lähetettävä kannettuine sähkösanomamaksuineen kirjattuna virkapikalähetyksenä sen paikkakunnan postitoimipaikalle, missä lennätintoimipaikka sijaitsi.
Jos sähköpostiosoitus oli postista maksettava paikkakunnalla, missä ei ollut lennätintoimipaikkaa, sähkötettiin osoitussähkösanoma osoitepaikkaa lähinnä sijaitsevaan lennätintoimipaikkaan, joka sulki sen postiasiakuoreen, johon merkittiin osoitetoimipaikan lisäksi sana »sähköpostiosoitus”, ja toimittiin lähetyksen saman paikkakunnan postitoimipaikalle lähetettäväksi postitse edelleen virkapikalähetyksenä. Tammikuun 17. päivästä 1952 alkaen ”sähköpostiosoitus” sanan lisäksi tuli merkitä sana ”Kirjataan” ja 25.2.1966 vielä lisäksi sana ”Pika”.
Maksutodistus
Helmikuun 25. päivästä 1966 lähtien sähkepostiosoituksen lähettäjä saattoi postitse saada todistuksen siitä, että osoitusmäärä oli asianmukaisesti annettu osoitetoimipaikasta. Tätä varten tuli sähkepostiosoitusta toimipaikkaan jätettäessä seurata asianmukaisesti täytetty saanti/maksutodistuslomake. Sähkepostiosoituslomakkeen osoitepuolen yläosaan oli merkittävä ”Maksutodistus”, joka sana merkittiin myös osoitussähkösanomaan mahdollisten maksullisten virkamerkintöjen jälkeen.