Vastauslähetys ja luottopaketti

Posti- ja lennätinhallitus saattoi myöntää kirjeenvaihtajalle, joka lähetti suuren määrän kyselyjä tai tiedusteluja, oikeuden saada tällaiset vastauslähetykset tavallisina postikortteina tai kortin muotoisina painotuotteina, 21.1.1947 lähtien myös tavallisen kirjeen, postissa kuljetettaviksi, vaikkei niistä ollut postiin jätettäessä suoritettu postimaksua.

Tällöin perittiin vastauslähetyksen vastaanottajalta kuljetusmaksu ja erikseen vahvistettu lisämaksu.

Päällysmerkinnät

Vastauslähetykseen tuli olla painettuna hänen vastaanottajan nimi ja postiosoite sekä postimerkkejä varten tarkoitetulle kohdalle kehyksessä sanat ”Voidaan jättää postin kuljetettavaksi maksamattomana”. Huhtkuun 23. päivästä 1971 lukien kehyksessä olevan tekstin tuli kuulua ”Vastaanottaja maksaa postimaksun”, jolloin sana ”vastaanottaja” voitiinn korvata vastaanottajan nimellä (esim. Oy XYZ Ab), ja osoitesivun vasemmassa alakulmassa tuli lisäksi luvan myöntäneen toimipaikan nimi ja luvan numero (esim. Oulu 10 lupa 123).

Postikortin taksa oli 15mk ja vastauslähetyksen lisämaksu 1mk, siitä lunastuslipukkeella merkintä ”15+1”.

Täsmennykset 1.4.1981

Huhtikuun alusta 1981 lähtien vastauslähetyksen osoitesivulle tuli olla painettuna

  • vastaanottajan nimi ja postiosoite,
  • edellä mainittujen merkintöjen yläpuolelle vaakasuora viiva,
  • osoitesivun oikeaan yläkulmaan kehyksessä sanat ”Vastaanottaja maksaa postimaksun”, jolloin sana ”Vastaanottaja” voidaan korvata vastaanottajan nimellä, tai sanat ”Voidaan jättää postin kuljetettavaksi ilman postimerkkiä”, sekä
  • osoitesivun yläosaan vaakasuoran viivan yläpuolelle lähetyksen laatua tarkoittava merkintä, kuten KIRJE, PAINOTUOTE (lähetyksen laatua osoittavasta merkinnästä luovuttiin 1.9.1984), ja sen alapuolelle sana ”Vastauslähetys” sekä luvan myöntäneen toimipaikan nimi ja luvan numero.

Luottopaketti

Huhtikuun alusta 1981 lähtien oli postimaksutta mahdollista lähettää myös pikkupaketteja ja paketteja. Tällaisia paketteja kutsuttiin luottopaketeiksi.

Luottopaketin osoitelapun vähimmäiskoko oli 90×130 mm. Osoitelappuun tuli olla painettuna vastaavat tiedot kuin vastauslähetykselläkin, joskin lähetyksen laatu ilmaistiin sanalla ”Luottopaketti”.

Vastauslähetysten postimaksun maksaminen

Vastauslähetyksiin ei osoitetoimipaikassa kiinnitetty postimerkkejä vaan lähetykset annettiin vastaanottajalle maksutositteen ohella. Toimipaikka laati sinne jääneiden tositteiden kaksoiskappaleiden perusteella kalenterikuukausittain vastaanottajalle laskun ja peri häneltä kuljetus- ja lisämaksut.