Painotuotteena voitiin lähettää painaen tai monistaen paperille taikka muulle kirjapainotyössä tavallisesti käytetylle aineelle tehtyjä tuotteita, joissa painatus tai monistus oli pääasia.
Painotuotteena voitiin lähettää myös kaikilla koneellisilla jäljentämismenetelmillä tai valokuvaamalla valmistettuja tuotteita, kuten vahas- tai spriimonisteita ja sähköstaattisia jäljennöksiä.
Tässä on kyse sähköstaattisesta jäljennöksestä.
Huhtikuun 1981 alusta lukien lasertulostimella valmistetut tuotteet olivat verrattavissa sähköstaattisella menetelmällä aikaansaatuihin valojäljennöksiin. Vuoden 1983 alusta myös mustesuihkukirjoittimilla valmistetut tuotteet voitiin lähettää painotuotteena.
Painotuotteena ei voinut lähettää kirjoituskoneella valmistettuja kirjoituksia tai kalkioimalla tehtyjä jäljennöksiä. Painotuotelähetys ei saanut sisältää rahaa tai arvopapereita.
Sallitut lisäykset
Kaikissa painotuotteissa sai olla painatuksen tai monistuksen lisäksi käsin tai koneellisesti merkitty lähettäjän ja vastaanottajan nimi, arvonimi, ammatti, toiminimi ja postiosoite, lähettäjän allekirjoitus sekä postisiirto- ja pankkitilin numero, lähetyksen lähettämispaikka ja -aika, tunnusnumero sekä tavanmukaisia kohteliaisuuden osoituksia enintään viidellä, 1.4.1981 alkaen kymmenellä, sanalla ilmaistuina. Painotuotteeseen sai myös yli- tai alleviivata taikka muulla tavalla merkitä siinä olevia sanoja tai tekstin osia sekä korjata virheitä. Postiosoitus- ja postisiirtotilin tilillepanokorttilomakkeissa sai olla maksusuoritusta sekä sanoma- ja aikakauslehtien tai kirjojen tarjous- ja tilauslomakkeissa lehtien tai kirjojen tarjoamista ja tilaamista koskevan painetun tekstin edellyttämiä merkintöjä.
Kirjaustilaus painotuotteena, kuvattuna molemmin puolin.
Kaikkiin painotuotteisiin oli sallittua liittää avonainen hintailmoituksen sisältävä tavaraluettelo sekä lähettäjän nimellä ja postiosoitteella varustettu kirjekuori tai kortti tai lähettäjän valmiiksi täyttämä postiosoitus- tai tilillepanokorttilomake. Kirjekuoressa ja kortissa sai olla kiinnitettynä lähetyksen kuljetusmaksua vastaava käyttämätön postimerkki.
Maaliskuun loppuun 1981 asti oli lisäksi sallittu merkitä
- laivan lähtö- ja tuloilmoituksiin lähtö- ja tulopäivä ja kellonlyömä sekä laivan nimi, lähtö- ja tulosatamat sekä satamat, joissa poiketaan,
- kauppamatkustajan saapumista koskeviin tiedonantoihin matkustajan nimi sekä päivä, kellonlyömä ja sen paikan nimi, jossa hän aikoo käydä, sekä ilmoitus siitä, mihin hän menee asumaan,
- sanomalehti- ja muihin aikakauskirjaleikkeisiin sen painotuotteen nimi, päivämäärä, numero ja osoite, josta kirjoitus on otettu,
- osoitteenmuutosilmoituksiin vanha ja uusi osoite sekä muutoksen voimaantulopäivä ja
- kutsukirjeisiin tai kortteihin kutsutun nimi sekä kokouksen päivä, kellonlyömä ja paikka ynnä luonne.
Kortteja otsakkein ”Postikortti” tai vastaavin muun kielisin otsakkein voitiin kuljettaa painotuotteiden taksan mukaan ehdolla, että ne täyttivät painotuotteista säädetyt yleiset ehdot.
Pakkaaminen
Painotuotte oli pantava joko siteeseen, käärön muotoon, pahvilevyjen väliin, molemmilta sivuilta tai kummastakin päästä avonaiseen koteloon tai avoimeen kuoreen. Päällys ei saanut olla sillä tavoin avonainen, että toisia lähetyksiä olisi voinut joutua sen sisään, mutta kuitenkin sellainen, että sisältö voitiin helposti tarkastaa.
Painotuotteen sai lähettää myös ilman päällystää tai kokoon taitettuna. Taitetun painotuotteen tuli olla sellainen, ettei se voinut kuljetettaessa itsestään aueta tai ettei sen sisään voinut joutua muita lähetyksiä.
Painotuotelähetyksessä tuli olla merkintä ”Painotuote” tai muuta vastaavaa, ellei lähetyksen ulkoasu selvästi sitä osoittanut.
Helmikuun 17. päivästä 1955 lähtien kuori saattoi olla varustettu sulkimella, minkä helposti voi aukaista ja uudelleen sulkea vahingoittamatta mitään.
Huhtikuun alusta 1981 lähtien saattoi posti- ja telehallitus myöntää luvan kysymyksessä olevien lähetysten sulkemiseen. Tällöin lähetyksen päällyksen osoitesivulle oli lähetyslajia osoittavan merkinnän alapuolelle lisäksi merkittävä sanat ”Suljettu postin luvalla No … ”.
Painotuotteen kokovaatimukset
1.1.1945 alkaen pituus, leveys ja paksuus saivat olla yhteensä enintään 90 cm ja suurin ulottuvuus enintään 60 cm
| alkaen | pituus | leveys |
| 1.1.1956 | min 10 cm | min 7 cm |
| 1.10.1973 | min 14 cm | min 9 cm |
| 1.4.1981 | min 13 cm | min 9 cm |
Kortin muotoisen päällyksettä lähetettävän painotuotteen pienimmät mitat olivat samat kuin postikortin, ja oli vähintään etusivun oikea puolisko varattava osoitetta sekä postitointa koskevia merkintöjä varten.
Kortin muotoinen painotuote sisältäen
”tavanmukaiset kohteliaisuuden osoitukset”.
Rullanmuotoisen painotuotteen kokovaatimukset
| alkaen | pituus ja kaksinkertainen läpimitta yhteensä | ulottuvuus |
| 1.1.1945 | max 100 cm | max 80 cm |
| 9.10.1959 | 17-100 cm | 10-80 cm |
| 18.2.1966 | 17-104 cm | 10-90 cm |
Painotuotteen painovaatimukset
| alkaen | |
| 1.1.1945 | max 2 kg |
| 1.10.1951 | max 3 kg |
| 1.7.1971 | max 2 kg |
Yksinomaan sokeainkirjoitusta sisältävä painotuote sai painaa enintään seitsemän kiloa. Jos painotuote sisälsi yhden ainoan kirjateoksen, maksimipaino oli kolme kiloa, 1.10.1951 alkaen viisi kiloa.
Painotuotteita, asiakirjoja ja tavaranäytteitä voitiin yhdistää sekalähetykseksi ehdolla, ettei minkään lähetyslajin paino ja mitat ylittänyt siihen lähetyslajiin erikseen sovellettavia rajoja ja ettei lähetyksen kokonaispaino ylittänyt 2 kiloa. Ajalla 17.12.1954-17.2.1966 tuo mainittu ylin painoraja oli 3 kiloa ja 18.2.1966 täsmennettiin vielä, ettei tavaranäytteiden paino saa olla yli 500 grammaa. Heinäkuun alusta 1971 lähtien kokonaispainon yläraja palasi 2 kiloksi.
Sekalähetyksestä suoritettiin postimaksua kokonaisuudessaan sen sisällyksenä olevan lajin mukaan, josta oli säädetty suoritettavaksi korkein postimaksu.