Asiakirjoina pidettiin kaikkia sellaisia kokonaan tai osaksi kirjoitettuja tai käsin piirustettuja asiapapereita, jotka eivät olleet henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonteisia.
Tällaisia olivat esimerkiksi kirjeet sekä postikortit, kun ne ovat jo täyttäneet alkuperäisen tarkoituksensa, oikeudenkäyntiasiakirjoja, kaikenlaatuisia julkisten viranomaisten laatimia asiakirjoja, rahtikirjoja tai konnossementteja, tavaralaskuja, yksityisten asiakirjain jäljennöksiä tai otteita sekä oppilaiden korjattuja tai korjaamattomia töitä, mikäli niissä ei ole muita kuin suorastaan työn suorittamiseen kuuluvia merkintöjä.
Asiakirjoihin sai liittää luettelon lähetykseen suljetuista asiakirjoista, kirjallisen viittauksen lähettäjän ja vastaanottajan väliseen kirjeenvaihtoon tai muun niihin verrattavan kirjallisen merkinnän.
Merkintä
Asiakirjalähetyksissä oli oltava merkintä ”Asiakirjoja” tai muuta vastaavaa, ellei lähetyksen ulkoasu selvästi sitä osoittanut. Lähetys oli siten päällystettävä, että se voitiin helposti tarkastaa.
Kokorajoitukset
Asiakirjoina käsiteltävät lähetykset ovat ylimmän painonsa ja kokonsa puolesta painotuotteista voimassa olevien määräysten alaiset. Jouluun 17. päivästä 1954 lähtien asiakirjoina käsiteltävät lähetykset saivat painaa enintään 2 kiloa.
Lähetyslajina lakkaamnen
Asiakirjat lähetyslajina lakkasivat 24.2.1966.