Osa lähetyksistä oli sellaisia, että ne annettiin vastaanottajalla vain toimipaikasta käsin.
Tällaisia postilähetyksiä olivat seuraavat:
- 500 grammaa, 1.4.1981 alkaen yhtä kiloa, painavammat tavalliset ristisiteet/painotuotteet ja pikkupaketit sekä sanomalehdet lähetyksenä (tai jos 1.4.1981 lähtien olivat paksumpia kuin 3 cm ja leveämpiä kuin 25 cm);
- paketit, vakuutetut kirjeet sekä postiosoitus– ja postiennakkomäärät;
- postiennakkolähetykset.
Postiennakkolähetys on kuitattu vastaanotetuksi Puolangan postitoimipaikassa.
Pois lukien ajanjakso 1.2.1970-31.3.1981 lisäksi lähetykset, joissa oli merkintä „Noudetaan”, „Poste restante” tai muuta sellaista, ja lähetykset, joiden vastaanottajat ovat ilmoittaneet itse huolehtivansa niiden noutamisesta, annettiin ainoastaan toimipaikasta.
Kuittausta vastaan antaminen
Vastaanottajan tai hänen valtuuttamansa kuittausta vastaan annettiin
- tavallinen paketti ja tavallinen ennakkolähetys,
- kirjattu tai vakuutettu lähetys,
Vastaanottajan kuittaus kirjatusta lähetyksestä.
- osoitusrahamäärät ja
- joukko-osoitusluettelo.
Muut lähetykset annetaan ilman kuittausta.
Kuittausta ei saanut merkitä lyijykynällä, värikynällä tai vesiliukoista väriä sisältävällä huopakynällä. Aniliinikynää ei pidetty lyijykynänä.
Säätiölle, yhdistykselle, yhtiölle tai yksityisen elinkeinonharjoittajan toiminimelle osoitettu kuitattava lähetys annettiin postista sille, joka oli oikeutettu kirjoittamaan niiden nimen, tai niiden valtuutetulle asiamiehelle.
Lähetyksen on kuitannut vastaanotetuksi eri henkilö kuin
kenelle (elinkeinonharjoittajalle) se on osoitettu.
Jos henkilö kuittasi lähetyksen valtuutettuna, tuli hänen 1.4.1981 alkaen kuittauksen oheen merkitä sana ”Valtakirjalla” tai lyhennys ”Vk” sekä holhoojana merkitsemälsä kuittauksen oheen ”N.N:n holhoojana”.
Ellei vastaanottaja itse noutanut pakettia postista oli 31.3.1981 asti postivirkailijan merkittävä sen henkilön täydellisen nimen, jolle paketti postista luovutettiin, ja lisäksi omat nimikirjaimensa.
Postivirkailija merkinnyt omat nimikirjaimensa.
Ilmoituskortit ja tiedoksiannot
Ilmoituskortti kirjoitettiin saapuneista kirjatuista ja vakuutetuista kirjeistä. Tulopäivää osoittava päivämääräleima oli painettavan ilmoituskorttiin.
Kun ilmoituskortti laadittiin vastaanottajalle henkilökohtaisesti annettavasta kirjeestä, oli ilmoituskorttiin lisäksi merkittävä sana „Henkilökohtaisesti”.
Jos samalle vastaanottajalle oli saapunut useita kirjattuja tai vakuutettuja kirjeitä, voitiin ne merkitä yhteiselle ilmoituskortille.
Jos vastaanottajalle annettu ilmoituskortti, pakettiosoitekortti, postiennakko- osoitekortti tai joukko-osoitusten luettelo oli kadonnut tai jos vastaanottaja tai hänen valtuuttamansa asiamies tuli toimipaikkaan lähetystä noutamaan eikä ollut saanut tällaista korttia tai luetteloa, kirjoitettiin uusi ilmoituskortti tai luettelo merkinnöin ”Kaksoiskappale”, sekä osoitekortin sijaan varaosoitekortti. Täten kirjoitetulle kortille tai luetteloon tuli vastaanottajan merkitä, että alkuperäinen kortti tai luettelo on kadonnut taikka että hän ei ole sitä saanut.
Lähetykseen, ilmoituskorttiin, osoitekorttiin tai osoitukseen oli merkittävä, milloin tiedoksianto oli lähetetty.
Ilmoituskortti on leiman mukaan lähetetty tiedoksi 18.10.1973 klo 9.
Jakelu postilokeron välityksellä
Posti- ja lennätinlaitos vuokraa määrätyissä toimipaikoissa postilokeroita yleisön käytettäviksi.
Postilokeron vuokranneelle kirjeenvaihtajalle osoitetut tavalliset kirjelähetykset, sanoma- ja aikakausilehdet, saapumisilmoitukset muista lähetyksistä sekä tavallisten pakettien ja tavallisten postiennakkolähetysten osoitekortit pantiin lokeroon hänen toimestaan noudettaviksi.
Kesäkuun 22. päivään 1971 asti voitiin lisäksi lokeroon panna kirjattujen ja vakuutettujen lähetysten ilmoituskortit, osoitukset ja joukko-osoitusten luettelot kirjeenvaihtajan toimesta noudettaviksi ehdolla, että kirjeenvaihtaja oli sitä kirjallisesti anonut toimipaikalta ja tällöin nimenomaan selittänyt, että postilokeroon panaminen tapahtuu vastaanottajan omalla vastuulla.