Huhtikuun alussa 1981 säädettiin pakkaamisesta yleensä, että lähettäjä oli velvollinen pakkaamaan ja päällystämään postilähetyksen siten, ettei lähetys sitä asianmukaisesti käsiteltäessä vahingoitu ja ettei henkilölle tai omaisuudelle aiheudu vahinkoa.
Lähetyksen päällystämiseen oli käytettävä materiaalia, jonka pinta ja väri olivat sellaisia, että siihen oli helppo kirjoittaa selvästi, ja että liimattavat lipukkeet tarttuivat siihen ja pysyivät siinä hyvin. Jos edellä mainitut vaateet eivät täyttyneet, vähintäänkin oli huolehdittava, että lähetykseen oli irtoamattomalla tavalla kiinnitetty kestävästä aineesta valmistettu vähintään 90 x 130 mm kokoinen osoitelappu.
Ryhmäristisiteiden ja ryhmäjulkaisujen päällyksen ei tarvinnut täyttää edellä mainittua ehtoa.
Käytetyn kirjekuoren käyttäminen uudelleen muun kirjelähetyksen kuin vakuutetun kirjeen päällyksenä oli sallittua, jos kuoren osoitesivulle oli liimattu läpinäkymätön paperi, joka peitti kaikki edellisellä käyttökerralla kuoreen tehdyt merkinnät ja leimat sekä siihen kiinnitetyt lipukkeet ja postimerkit.
Ensimmäisen käyttökerran osoitemerkinnät on sutattu ja postimerkit rastittu, mutta niitä ei ollut peitetty säädösten edellyttämällä tavalla. Tuosta huolimatta kirjekuoren uudelleen käytön on annettu tapahtua.
Ikkunakuorta sai käyttää tavallisen ja kirjatun kirjelähetyksen päällyksenä.
Esineet, joita yleisen kauppatavan mukaan ei päällystetty, voitiin lähettää ilman päällystä. Tällöin esineeseen tuli olla irtoamattomalla tavalla kiinnitetty kestävästä aineesta valmistettu riittävän suuri osoitelappu.